Lääkärin, farmaseutin ja erikoislääkärin yhteistyö parantaa sivuvaikutusten hallintaa

Kuvittele tilanne: sinulla on korkea verenpaine, diabetes ja sydämen vajaatoiminta. Sinulla on viisi eri lääkettä, joista jokainen voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, jotka vuorovaikuttavat keskenään. Joku muistuttaa sinua, että otat lääkkeet oikein. Joku tarkistaa, ettei yksi lääke tee toisesta haitallista. Joku huomaa, että sinun verenpaineesi on laskenut liian paljon, kun olet ottanut lisää nestettä. Kaikki nämä asiat tapahtuvat samanaikaisesti - ja ne tapahtuvat yhden tiimin kautta. Ei yksittäisen lääkärin, vaan farmaseutin, lääkärin ja erikoislääkärin yhteistyönä.

Tämä ei ole tulevaisuuden unelma. Se on nykyisin todellisuus yli 87 prosentissa Yhdysvaltain sairaaloista. Suomessakin yhteistyö on kasvamassa, vaikka se ei ole vielä yleistä kaikissa paikoissa. Mutta kun se toimii, se vähentää sairaalavuoroja, estää hengenvaarallisia sivuvaikutuksia ja tekee lääkityksestä turvallisemman ja helpomman.

Miksi sivuvaikutukset ovat niin vaikeita hallita yksin?

Monet potilaat ottavat useita lääkkeitä. Jopa puolet 65-vuotiaista käyttää viittä tai enemmän lääkettä päivässä. Jokainen lääke voi aiheuttaa sivuvaikutuksia, ja kun niitä on monta, ne voivat vuorovaikuttaa keskenään. Esimerkiksi jokin verenpainelääke voi lisätä kaliumia, kun taas toinen lääke vähentää sitä. Jos lääkäri ei tiedä, että farmaseutti on tarkistanut tämän, potilas saattaa joutua sairaalaan sydänrytmihäiriöiden takia.

Yksi tutkimus osoitti, että 43 prosentilla potilaista, jotka ottavat viisi tai enemmän lääkettä, on vaarallisia lääkevuorovaikutuksia. Nämä eivät ole harvinaisia. Ne ovat jatkuvaa ongelmaa. Lääkärit eivät voi muistaa kaikkia lääkkeiden vaikutuksia, erityisesti kun he hoitavat useita sairauksia. Farmaseutit taas ovat erikoistuneet juuri tähän: lääkkeiden toimintaan, sivuvaikutuksiin ja niiden yhdistelyyn.

Miten farmaseutit osallistuvat sivuvaikutusten hallintaan?

Farmaseutit eivät vain anna lääkkeitä. He tarkastavat, mitä lääkkeitä potilas ottaa, miksi ja miten. He tarkistavat:

• Onko jokin lääke turha tai liian korkea annos?
• Onko jokin lääke vaarallinen yhdistettynä toiseen?
• Mitä sivuvaikutuksia potilas on kokenut?
• Onko potilas ottanut lääkkeet oikein?

Esimerkiksi, jos potilas kertoo, että hän on huono olo ja pahoinvointia, farmaseutti ei vain lisää emättimellistä lääkettä. Hän tarkistaa, ettei se ole seurausta lääkkeiden välistä vuorovaikutuksesta. Hän voi huomata, että yksi verenpainelääke yhdistettynä luuston vahvistuslääkkeeseen aiheuttaa kalsiumin liiallista kertymistä. Hän kertoo lääkärille, ja yhdessä he muuttavat lääkitystä - ilman, että potilas joutuu sairaalaan.

Tutkimuksessa, jossa farmaseutit ja lääkärit työskentelivät yhdessä, 94 prosenttia afroamerikkalaisten miesten verenpaine oli hyvässä hallinnassa - verrattuna vain 29 prosenttiin, kun potilaat saivat vain tavallista hoitoa. Tämä ei ole yksittäinen tapaus. Samaa tulosta on nähty diabeteksen, veren hyytymisen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.

Miten lääkärit ja erikoislääkärit osallistuvat?

Lääkärit eivät vain lähettäneet potilaan farmaseutille. He osallistuvat aktiivisesti yhteiseen päätöksentekoon. He käyvät yhdessä potilasneuvotteluissa, tarkastelevat tuloksia ja päätävät yhdessä, mitä tehdä.

Esimerkiksi sydänerikoislääkäri voi määrittää, että potilaalle tarvitaan veren hyytymistä estävä lääke. Farmaseutti tarkistaa, ettei se ole vaarallinen yhdistettynä potilaan muiden lääkkeiden kanssa. Hän tarkkailee veren arvoja, kertoo lääkärille, jos ne ovat epäsuotuisat, ja ehdottaa annoksen muutosta. Lääkäri hyväksyy tai muuttaa ehdotuksen. Tämä ei ole vain viestintää - se on yhteinen vastuu.

Erityisesti sairaalassa farmaseutit osallistuvat lääkärin kanssa potilasneuvotteluihin joka päivä. He tarkastelevat yhdessä, mitä lääkkeitä potilas tarvitsee, mitä voi poistaa ja mitä vaarallista on. Tämä vähentää lääkevirheitä 67 prosentilla, kuten yksi JAMA-tutkimus osoitti.

Mitä teknologiaa käytetään?

Yhteistyö ei toimi ilman yhteisiä tietojärjestelmiä. Kaikki lääkärit, farmaseutit ja erikoislääkärit käyttävät samaa sähköistä potilasrekisteriä, jossa näkyy kaikki lääkkeet, testit ja huomiot. Järjestelmät käyttävät standardia, jota kutsutaan HL7 FHIR:ksi. Se tarkoittaa, että kun farmaseutti lisää huomion potilaan lääkityksestä, se näkyy heti lääkärin näytöllä.

Tämä on erittäin tärkeää, kun potilas vaihtaa hoitopaikkaa - esimerkiksi sairaalasta kotiin. Ilman tätä, lääkäri voi jättää huomioimatta tärkeän tiedon. Sähköinen rekisteri tekee yhteistyön nopeammaksi ja turvallisemmaksi.

Mikä on vaikutus potilaille?

Potilaat, joille on tehty yhteinen hoito, kertovat, että he tuntevat itsensä turvallisemmin. He eivät enää pelkää, että he ovat ottamassa väärää lääkettä. He tietävät, että joku tarkistaa kaikki lääkkeet. Yksi tutkimus osoitti, että 89 prosenttia potilaista on tyytyväinen tähän malliin.

Yksi potilas, jolla oli diabetes ja sydämen vajaatoiminta, kertoi: "Ennen en tiennyt, miksi minun pitää ottaa niin monta lääkettä. Farmaseutti selitti minulle jokaisen, miksi se on tärkeä, ja mitä sivuvaikutuksia voin odottaa. Nyt en pelkää lääkkeitä - enkä unohda niitä."

Yhteinen hoito vähentää myös sairaalavuoroja 23,1 prosentilla ja hätäapuvuoroja 15,7 prosentilla. Tämä tarkoittaa, että vähemmän potilaita joutuu sairaalaan, koska lääkitys on paremmin hallinnassa.

Miksi yhteistyö ei ole vielä yleistä?

Yksi suurin este on rahoitus. Vain 28 osavaltiota Yhdysvalloissa korvaa farmaseuttien palvelut Medicaidilla. Suomessa ei ole vielä yleistä, että farmaseutit saavat erillisen korvauksen hoitotyöstä. Usein he ovat osa sairaalan henkilöstöä, mutta heidän työnsä ei ole näkyvissä hoitomallissa.

Toinen este on kulttuuri. Jotkut lääkärit eivät ole tottuneet antamaan farmaseutille valtaa tehdä päätöksiä. He ajattelevat: "Minä olen lääkäri, minä päätän." Mutta kun lääkärit ovat kokeilleet yhteistyötä, he muuttavat mielipiteensä. Yksi lääkäri kertoi: "Ensimmäiset kuukaudet olin epäluuloinen. Sitten huomasin, että farmaseutti oli nähnyt asiat, joita minä olin ohittanut."

Kolmas este on dokumentointi. Farmaseutit viettävät jopa 2,5 tuntia päivässä dokumentoinnissa. Tämä vie aikaa potilastöistä. Jotkut sairaalat ovat kehittäneet tehokkaita järjestelmiä, mutta monet pienemmät yksiköt kärsivät.

Miten yhteistyö aloitetaan?

Yhteistyön aloittaminen vaatii suunnitelmaa. Se ei tapahdu yhdessä päivässä. Paras tapa on:

1. Määrittää selkeät roolit: Mitä farmaseutti voi tehdä? Mitä lääkäri voi tehdä? Mitä yhdessä?
2. Luoda yhteinen sähköinen rekisteri, jossa kaikki näkee samat tiedot.
3. Oppia käyttämään yhteisiä viestintätyökaluja, kuten SBAR-mallia (tilanne, tausta, arvio, ehdotus).
4. Aloittaa pienellä ryhmällä - esimerkiksi vain diabeteksen potilaiden kanssa.
5. Tarkkailla tuloksia: vähentyivätkö sairaalavuorot? Kasviko potilastyytyväisyys?

Keskimäärin yhteistyön toteuttaminen kestää 4-6 kuukautta. Mutta kun se toimii, se muuttaa kaiken.

Mitä tulevaisuudessa tapahtuu?

Yhdysvalloissa keskusviranomaiset suunnittelevat maksamaan farmaseuteille suoraan hoitotyöstä vuonna 2025. Tämä voi avata hoitomallin 28 miljoonalle Medicare-potilaalle.

Suomessa yhteistyö on kasvamassa. Jotkut sairaalat ja terveyskeskukset ovat jo ottaneet farmaseutit mukaan hoitotiimeihin. Erikoislääkärit ovat yhä tärkeä osa - erityisesti sydän-, neurologian ja syöpähoitoissa, joissa lääkitys on monimutkainen.

Ennusteet sanovat, että vuoteen 2030 mennessä 75 prosenttia pääasiallisesta hoidosta tapahtuu yhteistyömallissa. Se ei ole vain parempi - se on välttämätön. Lääkkeet tulevat yhä monimutkaisemmiksi. Potilaat elävät pidempään. Sivuvaikutukset eivät ole enää sivuasia. Ne ovat keskeinen osa hoitoa.