Naranjo-asteikko on yksi maailman yleisimmistä työkaluista, joilla arvioidaan, onko tietty sivuvaikutus todennäköisesti aiheutunut lääkkeestä vai jostain muusta syystä. Se ei ole vain teoreettinen malli - se käytetään päivittäin sairaaloissa, farmaseuttisissa yrityksissä ja hallinnollisissa viranomaisissa. Jos olet lääkäri, farmaseutti tai hoitaja, joka joutuu arvioimaan, onko potilaan kipu, pahoinvointi tai ihottuma sivuvaikutus vai vain yhtymä, Naranjo-asteikko antaa sinulle järjestelmällisen tavan tehdä päätös ilman pelkkiä arvauksia.

Mikä on Naranjo-asteikko ja miksi se on tärkeä?

Naranjo-asteikko kehitettiin vuonna 1981, kun lääketieteellinen yhteisö tarvitsi tavan arvioida sivuvaikutuksia objektiivisesti. Ennen tätä päätökset perustuivat usein lääkärin intuiitioon - ja se oli vaarallista. Tiedetään, että yli puolet kaikista raportoiduista sivuvaikutuksista ei ole oikeasti lääkkeeseen liittyviä. Jotkut ovat vain yhtymä, joitakin aiheuttaa infektio, muut taas sairaus tai vanha lääke. Naranjo-asteikko auttaa erottamaan todelliset sivuvaikutukset näistä muista tekijöistä.

Se on yksinkertainen kyselylomake, jossa on 10 kysymystä. Jokaiseen vastataan "Kyllä", "Ei" tai "En tiedä", ja jokaiseen vastaukseen liittyy pisteet: -1, 0, +1 tai +2. Lopullinen pistemäärä kertoo, kuinka todennäköisesti sivuvaikutus on aiheutunut lääkkeestä. Se ei ole täydellinen, mutta se on järjestelmällinen. Ja järjestelmällisyys on se, mikä tekee siitä arvokkaan työkalun.

Kuinka Naranjo-asteikko toimii?

Kysymykset perustuvat lääketieteellisiin periaatteisiin, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä: aikaväli, toistuva reaktio, toiminnan lopettaminen, vaihtoehtoiset syyt. Tässä on kysymykset ja niiden pisteet:

1. Onko aiemmin raportoitu vastaava reaktio tämän lääkkeen käytöstä? → +1 jos kyllä, muuten 0.
2. Onko sivuvaikutus ilmennyt järkevän aikavälin jälkeen lääkkeen käytön aloittamisen jälkeen? → +2 jos kyllä, -1 jos ennen käyttöä, 0 muuten.
3. Onko sivuvaikutus vähentynyt tai katosi lääkkeen lopettamisen jälkeen? → +1 jos kyllä, muuten 0.
4. Onko sivuvaikutus palannut, kun lääke annettiin uudelleen? → +2 jos kyllä, -1 jos se paheni, 0 muuten.
5. Onko olemassa muita mahdollisia syytä, jotka voivat selittää sivuvaikutuksen? → -1 jos kyllä, +2 jos ei, 0 jos epäselvä.
6. Onko sivuvaikutus ilmennyt placebo-kuurilla? → -1 jos kyllä, +1 jos ei, 0 jos ei sovellettavissa.
7. Onko lääkkeen verenpitoisuus ollut myrkyllinen? → +1 jos kyllä, muuten 0.
8. Onko sivuvaikutus riippunut annoksesta? → +1 jos kyllä, muuten 0.
9. Onko potilaalla aiemmin ollut samankaltainen reaktio tähän tai samankaltaiseen lääkkeeseen? → +1 jos kyllä, muuten 0.
10. Onko sivuvaikutus todistettu objektiivisilla menetelmillä (esim. laboratoriotulokset, kuvantaminen)? → +1 jos kyllä, muuten 0.

Yhteispistemäärä määrittää todennäköisyyden:

• 9 tai enemmän = Varma - sivuvaikutus on todennäköisesti lääkkeen aiheuttama.
• 5-8 = Todennäköinen - todennäköinen sivuvaikutus, mutta ei täysin todistettu.
• 1-4 = Mahdollinen - sivuvaikutus voi olla lääkkeen aiheuttama, mutta muita syitä ei ole suljettu pois.
• 0 tai alle = Epävarma - todennäköisesti ei liity lääkkeeseen.

Miksi Naranjo-asteikko on edelleen käytössä?

Se on vanha - yli 40 vuotta vanha. Mutta se ei ole vanhentunut. Syynä on sen yksinkertaisuus ja läpinäkyvyys. Se ei vaadi erikoislaitteita, kalliita ohjelmistoja tai pitkiä koulutuksia. Voit käyttää sitä paperilla, puhelimella tai sähköisessä potilasrekisterissä. Se on käytössä 78 maassa, jotka osallistuvat WHO:n kansainväliseen lääkettä seurantaan. Yhdysvaltojen FDA ja Euroopan lääkeviranomainen EMA suosittelevat sitä ensisijaisena työkaluna sivuvaikutusten arvioinnissa.

Se on erityisen hyödyllinen silloin, kun potilas saa vain yhden lääkkeen. Mutta tässä on ongelma: nykyään monilla potilasilla on 5-10 lääkettä. Naranjo-asteikko ei pysty arvioimaan, mikä näistä aiheutti sivuvaikutuksen. Tässä tilanteessa muut työkalut, kuten Liverpool-asteikko, ovat tehokkaampia. Mutta Naranjo-asteikko on edelleen hyvä ensimmäinen askel - se auttaa suljettaa pois ilmeisesti epäyhteydet.

Mitä Naranjo-asteikko ei pysty tekemään?

Se ei ole täydellinen. Yksi kysymys, jota arvostellaan eniten, on kysymys 6: placebo-kuuri. Kysymys kysyy, olisiko sivuvaikutus ilmennyt, jos potilas olisi saanut placeboa. Mutta nykyään on eettisesti kiistanalaista antaa potilaalle placeboa vain saadaksesi selville, aiheuttaako lääke sivuvaikutuksen. Tämä on yksi suurimmista rajoitteista.

Toinen ongelma on kysymys 5: vaihtoehtoiset syyt. Mitä tarkoittaa "riittävä vaihtoehtoinen syy"? Onko se infektio, joka ei ole vielä diagnoosin alainen? Onko se vanha lääke, jota potilas on lopettanut viikko sitten? Tämä kysymys aiheuttaa paljon erimielisyyksiä lääkäreiden ja farmaseuttien välillä. Tutkimuksissa on todettu, että 35 % tapauksissa eri ammattilaiset antavat eri vastauksen tähän kysymykseen.

Myös uudet lääkkeet - kuten immuunihoidot ja geeniterapia - aiheuttavat sivuvaikutuksia, jotka ilmenevät kuukausia tai vuosia lääkkeen käytön jälkeen. Naranjo-asteikko on suunniteltu perinteisille lääkkeille, joilla vaikutus on nopeampi. Siksi sen soveltuvuus uusiin hoitomuotoihin on rajallinen.

Miten se käytetään nykyään?

Monet sairaalat ja farmaseuttiset yritykset käyttävät Naranjo-asteikkoa digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi GitHubissa on avoimen lähdekoodin laskin, joka laskee pisteet automaattisesti. Jos vastaat kysymyksiin, se antaa välittömästi tuloksen. Tämä vähentää virheitä ja säästää aikaa. Tutkimuksessa havaittiin, että digitaalinen versio vähensi virheitä 28 %:sta 9 %:iin ja nopeutti arvioinnin keskimäärin 63 %:lla.

Myös suuret sähköiset potilasrekisterit, kuten Epic, integroivat Naranjo-asteikon suoraan järjestelmäänsä. Se hakee automaattisesti tiedot lääkkeen käyttöajankohdista, laboratoriotuloksista ja hoitomuodoista, ja täyttää osan kysymyksistä. Lääkäri tai farmaseutti tarvitsee vain tarkistaa ja lisätä puuttuvat tiedot.

Kuka käyttää sitä?

Naranjo-asteikkoa käytetään pääasiassa organisaatioissa, joilla on oma farmakovigilanssiyksikkö. Se ei ole työkalu, jota yksittäinen perusterveydenhuollon lääkäri käyttää päivittäin. Sen käyttäjät ovat:

• Farmaseutit sairaaloissa, jotka tarkistavat sivuvaikutusraportit
• Lääketieteelliset tutkijat, jotka analysoivat kliinisiä tapauksia
• Valvontaviranomaiset, jotka tarkastelevat lääkeyritysten raportteja
• Opiskelijat lääketieteessä ja farmasiassa

Opiskelijat kokevat sen haastavaksi - mutta ei mahdottomaksi. Tutkimuksissa on todettu, että 72 % opiskelijoista hallitsee asteikon 3-5 harjoitustapauksen jälkeen. Se vaatii kuitenkin ymmärrystä lääkkeiden vaikutusmekanismeista ja sairauksien kulusta. Yksi keskeinen taito on kyky arvioida, mikä on todellinen vaihtoehtoinen syy ja mikä vain yhtymä.

Mitä tulevaisuudessa?

On mahdollista, että Naranjo-asteikko ei ole ensimmäinen työkalu tulevaisuudessa. Tekoälyjärjestelmät, kuten FDA:n Sentinel-aloite, kehittyvät nopeasti ja voivat analysoida miljoonia potilastietoja samanaikaisesti. Ne voivat löytää sivuvaikutuksia, joita ihmisen arviointi jättää huomiotta.

Kuitenkin Naranjo-asteikko ei ole uhka - se on perusta. Se on yksinkertainen, läpinäkyvä ja testattu. Se ei vaadi suuria tietokoneita. Se on ymmärrettävä kaikille. Jopa teknologian kehittyessä, Naranjo-asteikko jää jatkossa tärkeäksi työkaluksi - erityisesti silloin, kun tarvitaan selkeä, perusteltu arvio, jota voidaan esittää viranomaisille tai tieteellisessä julkaisussa.

Sen tulevaisuus ei ole korvaus - se on kehitys. Se integroidaan digitaalisiin järjestelmiin, ja sen kysymyksiä päivitetään. Esimerkiksi vuonna 2024 ICH ehdotti, että placebo-kysymys korvataan kysymyksellä lääkkeen verenpitoisuudesta. Tämä on järkevää - se on eettisempi ja yhtä tarkka.

Onko se sinulle?

Jos työskentelet lääketieteessä, farmasiassa tai farmakovigilanssissa, sinun pitäisi oppia käyttämään Naranjo-asteikkoa. Se ei ole vain laki tai sääntö - se on työkalu, joka tekee työsi tarkemmaksi, turvallisemmaksi ja uskottavammaksi. Se auttaa sinua tekemään parempia päätöksiä potilaiden hyväksi.

Se ei ole täydellinen. Se ei ole uusi. Mutta se on vahva. Ja kun se käytetään oikein, se voi pelastaa elämän - ei vain siksi, että se paljastaa sivuvaikutuksen, vaan siksi, että se estää sen jatkuvan käytön.